Ralli on moottoriurheilun jännittävimpiä laajeja. Sillä on myös kiehtova historia, sillä autot, radat ja tekniikka ovat kaikki evoluution ja innovaatioiden sivutuotteita.

Ensiksi, johdanto ralliautoiluun lajina.

Termi ‘ralli’ kattaa monia eri asioita erikoiskokeilla ajettavista ralleista, maantieralleista, rallicrossista ja erämaaralleista aina muihin muotoihin asti. Jokainen rallityyppi on muunnelma peruskonseptista, jossa kilpaillaan siitä, kuka ajaa sarjan mitattuja erikoiskokeita tai reittejä nopeimmin. Erilaiset rallityypit painottavat eri tavoin nopeutta, navigointia, kestävyyttä, tarkkuutta ja muita tekijöitä.

Katsotaanpa jokaista nopeasti:

• Erikoiskoeajo on ralliautoilun yleisin ja tunnistettavin muoto. Kuljettajat kilpailevat sarjassa aikakilpailuna ajettuja erikoiskokeita, jotka ovat pituudeltaan ja alustatyypiltään vaihtelevia tieosuuksia. Kuljettaja, jolla on pienin kokonaisaika kaikkien erikoiskokeiden yhteenlasktuna, voittaa.

• Ralli, joka tunnetaan myös nimellä TSD (Time-Speed-Distance), asettaa tarkkuuden ja navigoinnin nopeuden edelle. Kuljettajat noudattavat ennalta määrättyä reittiä tavoitteenaan noudattaa tavoiteaikaa ja keskinopeutta.

• Rallicross sisältää lyhyitä, intensiivisiä kilpailuja, joissa useat autot kilpailevat vastakkain lyhyillä radoilla tai radan osuuksilla.

• Erämaaralli sisältää useamman päivän pituisia kestävyysjuoksuja, jotka järjestetään usein vaikeassa ja merkitsemättömässä maastossa. Ne asettavat etusijalle kestävyyden ja suunnistuksen.

Ralli voi tapahtua lukuisilla maastotyypeillä, mukaan lukien millä tahansa soran, asfaltin, lumen, jään, mudan, hiekan, tomun ja muiden yhdistelmällä.

Vuosien varrella ralliautoilun eri tyypeille on tehty lukuisia luokitteluja. Vuonna 2018 Kansainvälinen autoliitto FIA hyväksyi uudet, alla esitellyt Group Rally -ryhmät järjestääkseen lajia paremmin.

• Rally 1: Eliittitaso, autoissa on neliveto ja teho-painosuhde 3,1 kg/hv
• Ralli 2: Suorituskykytaso, autoissa on neliveto ja teho-painosuhde 4,2 kg/hv
• Ralli 3: Pääsytaso, autoissa on neliveto ja teho-painosuhde 5,6 kg/hv.
• Rally 4: Suorituskykytaso, autoissa on 2-veto ja 5,1 kg/hv.
• Ralli 5: Pääsytaso, autoissa on 2WD-voimansiirto ja 6,4 kg/hv.

Ralli on kokenut merkittävän evoluution vuosien varrella. Alkuvaiheessaan siinä käytettiin modifioituja tuotantoautoja. Nykyään, vuosien kehityksen ja hiomisen jälkeen, lajissa on mukana suorituskykyisiä, erittäin erikoistuneita koneita, jotka tarjoavat suorituskykyä, vauhtia ja kestävyyttä.

Tässä on joitain ikonisia ralliautoja, jotka ovat antaneet pysyvän panoksen lajin historiaan ja sen ajoneuvojen kehitykseen.

• Mini Cooper S – yksi kaikkien aikojen ikonisimmista autoista, Mini Cooper, jätti jälkensä ralliautoiluun 1960-luvulla pienen kokonsa ja ketterän käsiteltävyytensä ansiosta.

• Ford Escort MK1 – laskuttaja harrastajat “mahdollisesti edelleen kaikkien aikojen suosituin historiallinen ralliauto” -lempinimellä tunnettu MK1 debytoi 1960-luvun lopulla ja loi itselleen nopeasti pysyvän maineen. 

• Lancia Stratos – Tämä on ensimmäinen erityisesti rallikäyttöön suunniteltu auto. Sen erottuva muoto, moottorin sijainti ja muut muotoiluominaisuudet johtivat erittäin menestyksekkääseen kilpailukykyyn, mukaan lukien rallin maailmanmestaruudet vuosina 1974, 1975 ja 1976.

• Audi Quattro – ensimmäinen ralliauto, joka käytti nelivetoa, mahdollistaen paremman käsiteltävyyden ja tarkkuuden sekä tasaten tietä tekniikan muuttumiselle lajin standardiksi 1980-luvun puolivälissä. Se oli myös pioneeri rallin turboahdetulla aikakaudella.

• Peugeot 205 T16 – yksi B-ryhmän aikakauden kehittyneimmistä ralliautoista, jonka moottori on sijoitettu keskelle ja jossa on ahdettu 350 hevosvoiman moottori.

• Lancia Delta Integrale – Vuoden 1987 kaudella debytoinut auto saavutti pian lukuisia voittoja ja hallitsi rallin maailmanmestaruussarjaa.

Subaru Impreza WRX –  WRX on lyhenne sanoista World Rally eXperimental, ja malli asetti uudet mittapuut ralliautoille osoittaen kokeellisen lähestymistavan olleen menestys.

Rallimoottoreiden on tasapainotettava tehontuotto luotettavuuden ja kestävyyden kanssa lajin vaativuuden vuoksi. Niiden on pystyttävä kestämään suuria nopeuksia, äkillisiä maaston muutoksia, äärimmäisiä olosuhteita ja pitkäaikaista rasitusta. Niiden on myös noudatettava polttoainetaloutta ja iskutilavuutta koskevia sääntöjä.

Ennen vanhaan tuotantoautojen vakiomoottoreita käytettiin ralleissa, ja niitä mukautettiin luotettavuuden maksimoimiseksi. Teho oli toissijainen tekijä: kuljettajat olivat ensisijaisesti huolissaan siitä, että heidän autonsa pystyisivät suorittamaan kilpailun loppuun, kuten vaadittiin keskittymisellä haastaviin reitteihin korkeiden nopeuksien saavuttamisen sijaan.

Ralliautojen tyyli, muoto ja suunnittelu ovat määräytyneet tarpeesta maksimoida suorituskyky samalla kun on noudatettu kehittyviä turvallisuusmääräyksiä. Alkuperäisten mallien ulkonäköä pitkälti säilyttaneistä, suorituskykyä parantavilla muutoksilla varustetuista tuotantoautoista aina nykyisiin räätälöityihin kilpureihin, joiden muotoilu on erottuva ja suorituskeskeinen.

Tässä on joitain ralliautojen tunnuspiirteitä:

• Vahvistettu jousitus: selviytyä vaativasta maastosta ja äkillisistä maastotyypin muutoksista

• Turvakehikot: ralliautoissa vakiovarusteena olevat turvakaaret suojaavat kuljettajaa ja kartturia ulosajon sattuessa

• Neliveto: ralliautot käyttävät kaikkia pyöriä pidon parantamiseksi kaikissa maastoissa

• Laajarunkoiset: ralliautojen raideleveyttä levennettiin vakauden parantamiseksi ja suurempien renkaiden mahdollistamiseksi

• Suuret takasiivet: Muiden aerodynaamisten muotoiluominaisuuksien ohella suuria spoilerikäytetään laajasti downforcen lisäämiseen ja ajettavuuden parantamiseen

• Kevyet materiaalit: erityisvalmisteiset ralliautot hyödyntävät keveitä materiaaleja, kuten hiilikuitua, painon vähentämiseksi samalla kun rakenteellinen eheys säilytetään

Elektroniset tasauspyörästön säätimet: nykyaikaiset ralliautot käyttävät elektronisia järjestelmiä vääntömomentin jakamiseen tasaisesti pyörien kesken, mikä optimoi pidon ja käsiteltävyyden